Kuulumisia uuden arjen keskeltä

Voisi sanoa, että viimeiset viisi kuukautta ovat olleet jokseenkin tapahtumantäyteiset. Muutto omistusasuntoon uudelle alueelle, matkailun liikkeenjohdon opintojen valmiiksi saaminen ja töiden aloittaminen muotiliikkeessä (täysin eri alalla siis kuin mihin luulin päätyväni!) – eli kyllä, siinä on ollut elämänmuutoksia yhden pienen ihmisen tarpeisiin riittämiin.

Arki

Saavuin äsken kotiin jo tutuksi käynyttä reittiä. Metroasemalta suoraa merta kohti. Enää horisontissa ei siintänyt pastellinen iltarusko, eikä auringossa kimmeltävä tyyni Suomenlahti purjeveneineen. Tänään tuuli iski voimalla kasvoja vasten, edessä vain sysimusta yö. Vettä vihmoi ja tuuli tuiversi. Euforisista iltasuppailuista ei tarvinnut haaveilla. Ei ole tarvinnut enää pitkään aikaan.

Siinä kävellessä tuli mieleeni, että kotimatkamaisema on ehtinyt näyttää monenlaiset kasvonsa jo tässä lyhyessä ajassa. Niin kuin olen myös minä ehtinyt kokea uudessa työssäni kaikkivoivan hurmoksen ja lamauttavan kulttuurishokinkin. Olisi kai ollut naiivia odotaa, että suurista korporaatioista pieneen firmaan siirtymisessä ei vastaan tulisi minkäänlaista kulttuurishokkia.

Hankaluuksien kestämisessä suurena apuna on ollut rakkaus uutta toimialaani kohtaan – vaatteiden, trendien ja kauniiden valokuvien maailmaan sukeltaminen on kyllä niin minun juttuni. Suurta iloa on tuonut myös oma koti, jossa kaamosta kaadetaan saunomisen muodossa lähes päivittäin.

Juhla

"Voit joulun elää joka päivä vaan, ja parhaat vuotes tulet tuntemaan. Jos vaan joulun lapsi sydämmessäs asustaa, niin silloin joulu luonas aina on..."

Viime viikonloppuna lapsuudenystäväni olivat viettämässä perinteistä tyttöjen viikonloppua luonani ja ostoskierroksellamme ihastuin todenteolla jouluastioihin. Viikonlopun saldona kotiin lähti uusi tuuhea tekokuusi, valosarjoja parvekkeelle ja Villeroy & Bochin joululiina ja jouluastiasto! "Sää oot kyllä niin outo", nauroi ystäväni minulle kassalla. "Kuka ostaa jouluastiaston!" :D

Vaan kun vaahterapuun lehden tippuivat maahan ikkunan takana, saapui joulumieli korvaamaan värien jättämää aukkoa sisuksiini. Minkäs sille voi. Ja aikaa ei ole hukattavana, koska emme vietä joulua Suomessa. Joulukylän rakentamistohinat ovat täällä täydessä vauhdissa.

Työmatkat nielaisevat päivistäni melkein kaksi tuntia ja tulen usein kotiin, kun naapurin ikkunoiden takana katsellaan jo iltauutisia. Niinpä joulun laittaminen on täynyt aloittaa hyvissä ajoin, kun yhdessä illassa ei paljoa ehdi.

Viisi täyttä viikkoa ja meitä kutsuu Kalifornian aurinko. Sitä ennen Aurinkolahden joulu. Kun saan täällä valmista aikaan, lupaan ottaa kuvia ja postata blogiin ja instaan! Matkasuunnitelmista, työstä tarkemmin, Amalfin rannikostakin haluaisin kirjoittaa. Kumpa vain aikaa olisi enemmän. Mutta täällä minä olen. Täynnä tahtoa saada kaikki toimimaan tässä uudessa arjessa. Toivottavasti pysytte mukana.

Ihanaista joulun odotusta kaikille!
Ulla