Perillä La La Landissa – Redondo ja Hermosa beach kokemuksia


Kun Los Angelesista kertova La La Land -musikaalielokuva tuli teattereihin, kävin katsomassa sen kahdesti. En saanut tarpeekseni vaan jatkoin tunnelmointia kuuntelmalla leffan soundtrackiä ahkeraan. Toissapäivänä saavuimme kuin siivillä (noh, myös kirjaimelliesti siivillä) sujahtaneen matkan päätteeksi Redondo beachillä sijaitsevaan majapaikkaamme. Olimme saapuneet La La Landiin, kaupunkiin, joka tuntuu vielä paremmalta livenä kuin parhaassakaan Hollywood-tuotannossa. Kerta kerran jälkeen taidan rakastua Los Angelesiin aina vain pahemmin.

Redondo beach on meille uusi osa Losia ja lähdimmekin heti perille saavuttuamme iltalenkille. Ensimmäinen hihkaisu pääsi, kun tajusin, että Redondon laituri on juuri se yhdestä lempisarjastani, O.C:sta, tuttu pier. Matka ei olisi voinut paremmin alkaa, kun katselimme maailman kauneinta Kalifornian auringonlaskua "O.C:n" laiturilla maailman ihanimman ihmisen kanssa. (Sallinette superlatiivit, mikään muu ei kuvasta tunnelmia oikein.)

Todo huomiselle – Matkusta Los Angelesiin


Huomenna tähän aikaan maiseman tulisi näyttää yllä olevan kaltaiselle, jos mitään yllättävää ei ilmaannu matkalle. Eilen, vain kaksi päivää ennen lähtöä, teimme vielä muutoksia matkasuunnitelmiimme. Los Angelesia piirittävät ja piinaavat maastopalot näyttivät riehuvan kohtuullisen lähellä aluksi kaavailtua hotelliamme, joten varmuuden vuoksi siirryimme aloittamaan loman Hermosa biitsiltä Sherman Oaksin sijaan.

Toisin sanoen: (mahdollisen) savun sijaan meri-ilmaa keuhkoihin ja elokuvastudioiden sijaan suppailua kehiin, jos vain sää sallii (hyvältä näyttää +19 luvattu torstaille). Lopullisen voitonriemun takasi huomio, että Hermosa biitsiltä löytyy La La Land -leffasta tuttu Lighthouse cafe, jossa on tarjolla live-musiikkia joka päivä. Miksi en heti keksinyt, että näin se Kalifornian loma kuuluu potkaista käyntiin! =)

Onnea Suomi 100 – tyttäresi täällä


Joulu Kaliforniassa – suunnitelmat etenee


Amerikkalaisten Black Friday -ostosviikonlopun alennukset ovat rantautuneet myös suomalaisiin kauppoihin. Minulla ei ollut aikomuksena tehdä mitään hankintoja Black Fridayn kunniaksi, mutta sitten havahduin Hotels.comin mainostavan jopa -60 % alennuksia majoituksissa. Klikkaus verkkokauppaan osoitti, että voin korottaa joulun hotellimme tasoa kahdella tähdellä ja säästää mojovia summia rahaa varaamalla muutaman hotellin uudelleen. Niinpä jo reilun kolmen viikon päässä siintävä matkamme sai uusia käänteitä eilen – kiitos vain amerikkalaisten tarjouspäivän!

Matkavarauksia päivitellessäni huomasin, etten ole vielä lunastanut lupaustani matkasuunnitelmien avaamisesta täällä blogissa. Suloisen kotisunnuntain kunniaksi nyt on erinomainen hetki ryhtyä fiilistelmään jo horisontissa siintävää palmulomaa.

Mistä matkainspiraatio syntyy? Mistä tuli idea lähteä Amalfin rannikolle?


Inspiroituminen taitaa kuulua lempisanojeni joukkoon. Rupesin tänään miettimään, että mistä kaikesta olenkaan vuosien varrella saanut reissuinspiraatiota, ja jo nopealla kelaamisella listasta tuli melko moninainen!

Tällä hetkellä luen Dan Brownin uusinta kirjaa ja se on herännyt halun matkustaa Espanjan Bilbaoon katsomaan Guggenheim-museota. Ivana Helsingin mainoskuvat Joshua Treen kansallispuistosta ja Paola Suhosen roadtrip-taulut & -kertomukset ovat lisänneet Amerikan autiomaiden hohdokuutta mielessäni. Suosikki-instatähdet sekä monet blogit, elokuvat, tv-sarjat ja muotilehdet ovat niin ikään kutkuttaneet kuvillaan jotain mieleni sopukkaa siinä määrin, että matkustuspäätöksiä eri kohteisiin on syntynyt. Kerran matkustimme jopa Teksasin El Pasoon saakka pelkän Taco-paketin takia

Kuulumisia uuden arjen keskeltä


Voisi sanoa, että viimeiset viisi kuukautta ovat olleet jokseenkin tapahtumantäyteiset. Muutto omistusasuntoon uudelle alueelle, matkailun liikkeenjohdon opintojen valmiiksi saaminen ja töiden aloittaminen muotiliikkeessä (täysin eri alalla siis kuin mihin luulin päätyväni!) – eli kyllä, siinä on ollut elämänmuutoksia yhden pienen ihmisen tarpeisiin riittämiin.

Kun ovi sulkeutuu viimeisen kerran


Lapsuudenkotini myytiin sinä kesänä, kun saavutin täysi-ikäisyyden. Olin täynnä janoa elämään, joka oli juuri alkamassa. Elämään, jonka saisin rakentaa tismalleen sellaiseksi kuin itse halusin. Tänä viikonloppuna palasin muistoissani tuohon hetkeen ja tunteeseen, kun kahdeksantoistakesäisenä katselin tyhjää synnyinkotiani viimeistä kertaa. Ainoaa paikkaa, jonka maailmassa todella tunsin. Mihin elämä minut sieltä veisi? Mitä varalleni oli luvassa?

Mies Vastaa - Millainen hän on vaimona ja muita kysymyksiä – 15. hääpäivänä


Muistan törmänneeni jossakin blogissa hauskaan haasteeseen, jossa bloggaajan mies oli vastannut kysymyksiin, että millaisena hän näkee puolisonsa. En muista kuollaksenikaan, että mikä blogi oli kyseessä, joten googletin kysymyksiä sanoilla "Blogi mies vastaa" ja päätin haastaa Maken vastaamaan näihin löytyneisiin kysymyksiin. 

Näin 15. hääpäivän aattona oli hurjan mielenkiintoista kuulla, että löytyykö vastauksien joukosta yllätyksiä, kun kysymysten aiheena olen minä. Seuraavaksi siis 22 kysymystä ja yhtä monta vastausta, sekä alla vielä kursivoituna omia kommenttejani näihin. 

(Postauksen kuvat hääkuvaa lukuunottamatta ovat muuten kohteista, jonne lähdemme viettämään joulua ja juhlimaan tätä 15. merkkipäivää! Mutta siitä lisää myöhemmin... )

Matkaideoita Välimerelle – parhaat saarikohteet


This is who I am. Escapist, Paradise Seeker." – Tuomas Holopainen

Kesälomareissumme kohdevalinnat menivät niin täydellisen nappiin, että päätin koota listan näistä Välimerellä sijaitsevista paratiisipaikoista pieneksi minioppaaksi. Tässä postauksessa keskityn saariin, seuraavassa mantereelta löytyviin helmiin. Jos sinulla on siis etsinnässä matkakohde vaikka ensi kesälle, tsekkaapa nämä! Tämä miniopas on tehty rakkaudella kaikille meille turkoosien vesien rakastajille ja saarieskapisteille.

1. Capri, Italia


Kenelle: Muodin- ja taiteenystäville, rantaleijonille

Miten: Caprille ei voi lentää vaan saarelle kuljetaan lautalla Amalfin rannikon kaupungeista tai Napolista. Moni käy Caprilla vain päiväretkellä, mutta suosittelen viettämään saarella edes yhden yön, jos suinkin mahdollista. Nimittäin. Kun illan hämärtyessä päiväkävijät poistuvat katuja ruuhkauttamasta, on kiintoisaa katsella keitä 'silmäätekevien saarella' oikein lomailee! Me bongasimme huippumalli Claudia Schifferin.

Seuraavat askeleet


Elämässäni on ollut jo pitkään kaksi isoa intohimoa – matkustaminen ja muoti. Molemmat ovat alkaneet harrastuksena, mutta pikkuhiljaa olen lähtenyt viemään niitä eteenpäin. Jossain syvällä on siintänyt unelma siitä, että ehkä jonain päivänä voisin saada elantoni todellisen intohimon ääreltä. Ja tiedättekö mitä, tällä viikolla tämä haave taisi käydä toteen!

Sain puhelun Kreikkaan, että minut on valittu hakemaani työpaikkaan muotialan yritykseen ja työt alkaisivat heti, kun palaan Suomeen. Tiistaina tein työsopimuksen ja aloitin uudet työt digimarkkinointipäällikkönä. Käytännössä työni tarkoittaa verkkokaupan kehittämistä, muotiin keskittyvän lehden tuottamista, somea, kauden trendeistä raportoimista... eli asioita, jotka kiinnostavat minua aivan valtavasti. Kulunut viikko onkin kulunut ihmetellessä, että onko tämä tosiaan totta! 

"Ihminen näyttää olevan olento, joka toteutuu vasta yhteydessä muihin"


3.9.2017 Thessalonikin lentokenttä. Aegianin lentokoneen moottorit jylisevät, kun kone kiihdyttää vauhtia kiitoradalla. 35 minuutin lento Thessalonikista Ateenaan on alkamassa. Istun keskipaikalla ja katselen ulos paahteiseen maisemaan. Yhtäkkiä viereinen mies ikkunapaikalla tekee ristinmerkin rintaansa.

Hämmästyn hieman ikäiseni miehen tekemää riittiä ja katsahdan toisaalle, jotten häiritsisi naapurin henkilökohtaiselta tuntuvaa hetkeä. Huomaan kuitenkin, että muuallakin tapahtuu samaa. Käytävän toisella puolen, edessä. Lentokoneen nousu on hetki, joka näyttää saavan monet kreikkalaiset matkustajat siunaamaan itsensä rukouksin alkavaa matkaa varten.

Tie Sorrentoon


Terveisiä iiihanasta Italiasta! Internetistä halvalla bongatuilla lennoilla todella pääsee toiseen todellisuuteen – se on taas todistettu. Norwegianilta 29 eurolla hankitulla, Blue Panoraman operoimalla lennolla siirryimme eilen muutamassa tunnissa Helsingistä Roomaan. Ja mikä ero nyt onkaan olossa, kun ensimmäistä kertaa tälle kesää todella tarkenee. Eläköön helle, täälläkö sinä olet koko ajan lymyillyt!

Oman elämänsä Sandy Cohen


Ajoimme mökille pohjoiseen perjantaina. Lähtötilanteeni mökkeilylle oli tällä kertaa hyvin toisenlainen kuin aiemmin. Uuden kodin myötä kauniissa lehtimetsässä kävely ja merelle tuijottelu kuuluvat päivittäisiin rutiineihini valmiiksi, joten mökille saapuminen ei aiheuttanut samanlaista rentoutumisen tunnetta kuin ennen. Olenko menettänyt tatsini mökkeilyyn, parahdin mielessäni!

Mökin pihalla meitä ympäröi armeijallinen hyttysiä ja karulta tuntuva männikkö. Kun Make alkoi puhua 'haravoinnista ja hyötyliikunnasta' samassa lauseessa, sisälläni kasvoi paniikki. Mietin keinoja paeta Helsinkiin etuajassa.

Mökkeily ei ole aina ollut luontainen juttuni. Aikuisiällä olen oppinut tykkäämään siitä tunnelmallisena breikkinä hektisestä kaupunkielämästä. Olen myös halunnut päästä sisälle "lajiin" ymmärtääkseni, miksi se viehättää rakastani niin kovasti. Aikoinaan pääsimme kiistoista eroon sopimalla, että mökki- ja New York -ikävään tulee suhtautua puolin ja toisin yhtä suurella vakavuudella – vähätellä ei saa. Nimittäin kun pääsee eroon tunteesta, että pitäisi olla jotain muuta kuin mitä on, hommat alkaa sujumaan.

Matkasuunnitelmia Italiaan ja Kreikkaan – kuukausi lähtöön


Otettiin tämän kesän strategiaksi viettää parhaimmat kesäkuukaudet koti-Suomessa, jotta ehditään nauttia uudesta kodista ja omasta lähirannasta kunnolla. Heinäkuu on kääntynyt jo viimeiselle puoliskolleen, mutta yhtään hellepäivää ei ole Helsingissä vielä ollut. Jospa siis viimeistään kuukauden päästä koittava matka Italiaan ja Kreikkaan toisi tullessaan hellerajan ylityksen. Mutta c'moon Finland, kyllä täälläkin voisi vähän helle helliä, ei siitä nyt kukaan ylpistyisi!

4th of July ja mietteitä Kalifornian lukijamatkasta

 * Yhteistyössä Lomalinjat


Happy 4th of July! Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää juhlitaan tänään kaikkialla USA:ssa asiaan kuuluvin menoin. On paraateja, ilotulituksia ja herkkuja pursuavia piknik-koreja. Olen päässyt viettämään heinäkuun neljättä (joka sattuu myös olemaan nimipäiväni muuten) pari kertaa Jenkeissä. Oli huikea elämys kokea juhlahumu New Yorkissa ja toisella kertaa Kaliforniassa. Molemmat kokemukset tarkoittivat sitä, että ennen vain unelmana siintänyt haave, olikin totisinta totta. 


"If you can dream it, you can do it"

Unelmat eivät käy toteen, ellei niitä laita käymään toteen. Kun aloimme Sannan kanssa ideoida blogien yhteistä lukijamatkaa Kaliforniaan, oli meillä molemmilla selkeä visio siitä, miksi tällaista kannattaisi kokeilla. 

Pelkästään Los Angelesin miljoonakaupunki kätkee sisäänsä lukemattomia kiehtovia salaisuuksia. Yksin on vaikea tietää, minne kannattaa mennä ja miten. Ilman muita ihmisiä emme olisi mekään kokeneet Calin taianomaisia auringonlaskuja, Hollywoodin tähtipölyä ja roadtrippiä San Franciscoon elokuvista tutuissa maisemissa.

Tukholman aamupalapaikat karkkia silmille – ravintolavinkkejä naapuriin


*Majoitus saatu yhteistyönä Forenomilta

Voi oikeastaan rehellisesti sanoa, että olen odottanut juuri tällaista tilaisuutta kokea Tukholma ensimmäisen kerran. Siis tilaisuutta, jossa pääsee reissaamaan ihmisten kanssa, jotka ovat ottaneet kaupungin haltuun puolestani ja sitten vain kertovat, että minne kannattaa mennä. (Olen valmis maksamaan takaisin tämän tämän vaivan vaikkapa Floridassa tai meidän tulevalla Kalifornian reissulla.) 

Tällä tavalla reissatessa reissuseuran mieltymykset painottuvat toki koetuissa asioissa. Mutta asiaa kannattaa ajatella siltä kantilta, että toisten maailmaan sukeltaminen avartaa mitä todennäköisemmin omia, mahdollisesti vähän luutuneitakin matkailutapoja. Jos esimerkiksi olisin kokenut Tukholman ensimmäistä kertaa mieheni kanssa, olisimme asuneet keskustan hotellissa ja syöneet tyytyväisinä joka päivä sitä mättöä mitä hotellin aamupalalla olisi tarjoiltu. 

Ensimmäistä kertaa Tukholmassa + juuri valmistuneen ammatillista pohdintaa


*Majoitus saatu yhteistyönä Forenomilta

Vaikka Tukholma on tosi ihana niin Helsinki on sata kertaa kivempi, en osaa selittää mistä se fiilis tulee raportoi ystäväni Ruotsin reissustamme toiselle yhteiselle frendillemme tänään.

Joo samaa mieltä! Musta tukholma on sellanen keski-ikäinen. Ja helsinki on sellainen villi kolmikymppinen! kuului vastaus linjoilta.

Jostain syystä – tai tiedänhän sen mistä syystä – minä en ole käynyt aiemmin aikuisiällä Tukholmassa. Veri on aina vetänyt pidemmälle länteen ja syvemmälle etelään. Meillä on ollut miehen kanssa sellainen suunnitelma, että yllätytään lähialueiden hienoudesta kunnolla sitten kun emme jaksa enää lähteä merta edemmäs kalaan.

Mutta totuuden nimissä, kyllä se oli jo aika ottaa selvää Tukholmasta!

Lukijamatka Kaliforniaan nyt myynnissä!


Lukijamatka Kaliforniaan on nyt myynnissä! Huhheijjaa, kuinka paljon viime päivinä on tapahtunut. Perjantaina sain käteeni matkailun liikkeenjohdon restonomin tutkintotodistuksen ja lähdin juhlistamaan sitä tyttökavereiden kanssa Tukholmaan (pian tulossa postausta tästä!). Samaan syssyyn – kuin sopivasti valmistujaislahjana – Siveltimellä-blogin Sannan ja minun lukijamatka Kaliforniaan tuli myyntiin Lomalinjoille!

Uuden elämän ensimmäinen


Kaikkien kurssien arvosanat ovat rekisterissä, koko maallinen omaisuus on siirtynyt uuteen osoitteeseen. Huomenna on maanantai, joka tuntuu uuden elämän ensimmäiseltä päivältä.

Tavaroideni tavoin myös minä olen liikkunut Töölöstä Aurinkolahteen. En ikävöi vanhaan kotiin, vaikka uusi tuntuu vielä vieraalle. Asiat eivät ole ennättäneet löytää paikkojaan, enkä minäkään minkäänlaisia rutineeja. Ensimmäinen viikko kului opintojen purkittamisessa ja huonekalujen kasaamisessa. Pää ei pysynyt mukana kaikessa uudessa.

Opinnäytetyönä työkalu matkabloggaajille


Jotkut teistä ovat kertoneet kiinnostuksesta lukea opinnäytetyöni, joka kantaa nimeä Matkablogi ammatti-identiteetin rakentajana ja urasuunnittelun välineenä. No, nyt se on mahdollista! Työ on vihdoin valmis ja löytyy Theseuksesta. Samassa rytinässä laitan jakoon matkabloggaajille laatimani työkalun, joka on tarkoitettu blogin strategiseen sisältösuunnitteluun ja tavoitteiden määrittelyyn apuvälineeksi.

R.I.P. Mauno Koivisto – ikäpolveni oman presidentin muisto ja innoitus minulle


Saavuin tähän maailmaan tammikuussa 1982. Samassa kuussa Mauno Henrik Koivisto valittiin virallisesti Suomen yhdeksänneksi presidentiksi. 30 vuotta myöhemmin toukokuussa 2012 – tasan viisi vuotta sitten – minulle tuli kunnia tavata oman ikäpolveni presidentti Helsingissä, jossa asuin tuolloin ensimmäistä vuottani.

En ennen Helsinkiin muuttoa ollut juuri suuria, suomalaisia kuuluisuuksia tavannut, joten Mauno ja Tellervo Koivistoon törmääminen oli tapaus, josta kirjoitin illalla sen aikaiseen blogiini. Presidentin poismenon vuoksi haluan jakaa oman muistoni viiden vuoden takaa.

Tee mitä et voi – by PING Helsinki, Casey Neistat, Ilkka Halava ja Ulla



Olen innostunut Teemu Selänteen hostaamasta Supertähdet-ohjelmasta. Kiireisen viikon jälkeen lojumme viettämässä lauantaita sohvalla Supertähtien ensimmäistä jaksoa Ruudusta katsoen. Teemu vieraineen lähtee kurvailemaan hiekkakirpuilla ja moottoripyörillä Nevadan aavikolle ja sydämessäni läikähtää.

– Mää tiiän, voitais mennä kesällä viikoksi (tai pariksi) Vegasiin!

Näen jo mielessäni kuinka tällä reissulla voisimme kurvailla katsomaan kaikkia lähiseudun kohteita ja kokeilla aktiviteetteja, jotka ovat vielä kokematta. Hiekkakirpulla ajo, Zionin luonnonihmeet roadtrip Coloradoon Monument Valleyn halki – Yes! Nevada here we come!

Nopeasti kelaan mielessäni vielä realiteetit: koulukiireet ovat kesäkuuhun mennessä ohi ja kesälomat tulossa. Rahaa nyt voisi olla tietenkin hieman enemmän, mutta sen hankkiminenhan on vain itsestä kiinni. Suunnitelma näyttää aukottoman hyvälle ja täysin toteutettavalle.

Excuse me, do what you can't

Tuntia myöhemmin ollaan riidan keskellä. Jotenkin idean täydellisyys ja ongelmattomuus ei ole auennut toiselle osapuolelle samalla salaman kirkkaudella kuin minulle. Lomathan on jo suunniteltu ja lennotkin varattu Italiaan ja Kreikkaan. Mutta – mitä sitten?

Toinenkin tunti kuluu ennen kuin ymmärrän, että eri aaltopituudella olemisemme saattaa johtua erinäisistä seikoista, kuten esimerkiksi siitä, että minä olen ollut täyttämässä itseäni koko eilisen Casey Neistatin ja PING Helsinki -bisnesfestareiden "Do what you can't" -asenteella.

Blogien lukijamatka Kaliforniaan syksyllä 2017 – Ennakkotietoa eetteriin!


Eilen jo hieman somessa vihjailimme Siveltimellä-blogin Sannan kanssa, että meillä on isoja uutisia teille jaettavana tänään. Ja tässä ne nyt tulevat, nimittäin lokakuussa 2017 toteutamme ensimmäisen

Siveltimellä ja Stilettikorkokanta -blogien
lukijamatkan Kaliforniaan 
– ja juuri sinä olet tervetullut messiin!

Kuten pidempään blogejamme lukeneet tietävätkin, Amerikka on se, joka toi meidät Sannan kanssa yhteen. Nuorten aikuisten Amerikka-verkosto NAME:n ensimmäinen tapahtuma järjestettiin keväällä 2013 Rantapallon toimistolla ja tapasimme tuolloin Sannulin kanssa ensimmäistä kertaa. Pian meistä tuli hyviä ystäviä ja lopulta "Cali-siskoja", kun reissasimme yhdessä Kaliforniassa ja muualla Jenkeissä.

Yhteisillä matkoillamme olemme jutelleet sitä, kuinka mahtavaa on ollut löytää ihmisiä elämään, joiden kanssa voi jakaa ja hankkia tähtikokemuksia myös maailmalla. Esimerkiksi Los Angeles on kaupunki, jossa yksin reissaaminen ei ole kovin helppoa. Ainakin meikäläinen tarvitsee kaupungissa apukuljettajaa, jotta selviän metropolin hullussa liikenteessä, etenkin kun julkinen liikenne ei siellä oikein ole toimivaa.

Yksi päivä elämässäni


Sää saattoi olla valoton, mutta päivä ei sitä kaikkinensa ollut

Joskus ennen blogissani tapasi olla päivä kanssani -tyyppisiä postauksia silloin tällöin. Jostakin tuli aamulla mieleeni dokumentoida tämä päivä talteen samalla tyylillä kuin tuolloin ennen muinoin. Tätä sunnuntaipäivää voi tietyssä mielessä pitää tyypillisenä esimerkkipäivänä elämänvaiheesta, jota nyt elän – toisaalta tätä ei voi kutsua millään tapaa normaaliksi. Päivät tuppaavat olemaan aika erilaisia keskenään, kun ei ole työrutiineja rytmittämässä päiviä. Mutta niin, oman elämäni 24 episodi alkakoot.

Mitä tekisit, jos et pelkäisi – ajatuksia #PingStudiosta ja matkoista


When we support each other, incredible things happen.

Osallistuin eilen Ping Helsinki Studio -tapahtumaan, jossa aiheena oli tunteet ja tarinankerronta. Illan anti oli niin ajatuksia herättävä, että kotiin päästyäni luin muistiinpanot miehelle ja pulputin päässä surraavia mietteitä hänelle innostuneena.

Yksi tilaisuuden puhujista oli Emotion Trackerin kehittänyt yrittäjä Camilla Tuominen. Hän kertoi puheenvuorossaan tutkimustuloksista, jonka mukaan luovuus on suoraan sidoksissa siihen miten turvalliseksi ihminen olonsa tuntee. Väitteen paikkansapitävyys on helppo uskoa todeksi. Jos on työpaikassa, jossa omien ideoiden ääneen sanomista pitää pelätä, jättää ajatuksensa helposti sanomatta ja uusia innovaatioita ei synny.

Tuominen kertoi myös Googlen tekemästä Project Aristotle -tutkimuksesta, joka oli paljastanut, että psykologinen turvallisuus on parhaita tiimejä yhdistävä tekijä. Kukaan ei haluaisi laittaa erillistä "work facea" naamalle työpäivän ajaksi vaan kaikki haluaisivat voida olla omia itseään työssä ja vapaalla.

Beach house with the view


Sitä saa, mitä tilaa. Puhu haaveista ääneen ja ne käyvät toteen." 

Siltä vahvasti näyttää – nimittäin allekirjoitimme hetki sitten sitovan asunnon ostotarjouksen talosta, jonka seinässä lukee AURINKORANTA! Onko totta, että vuosien haaveet turkoosin meren äärellä asumisesta onkin mahdollista toteuttaa koti-Suomessa? Ainakin haaveet meren äärellä asumisesta siis, veden väristä en vielä tarkkaan tiedä. Olenhan käynyt Aurinkolahdessa vasta kolme kertaa ja tässä kuussa ensi kerran. Nyt on villiä! Asuntokuume, se on kuulkaas kavala veitikka.

Kreikkalaisissa häissä – tunnelmat katsottavissa nyt tv-ohjelmasta!


Viime vuoden tähtihetkiin kuului se, kun saimme kutsun ystäviemme häihin Kreikkaan. Siinä olisi ollut jo kylliksi uutta ja ihmeellistä, että pääsimme kokemaan häät Välimeren rannalla auringonlaskussa, mutta lisäksi pääsimme osallistumaan tv-ohjelman kuvauksiin! Outin ja Apostoloksen häät tallennettiin Suomen ihanimmat häät -ohjelmaan ja viime viikolla parin jakso tuli ulos Avalta.

Key West – mitä oletkaan tehnyt minulle! (+ vinkit kohteeseen)


Kevät toi tullessaan Töölöön odottamattoman vieraan – asuntokuumeen. Asumme nykyisessä pikkukodissamme kuudetta vuotta ja aiempina vuosina edes muualle muuttamisesta vihjaaminen on saanut pinnani kiristymään. Töölö on ollut minulle suuren unelman täyttymys. Tänä keväänä jokin on kuitenkin muuttunut. Pystyn jäljittämään muutokseen montakin syytä, joista yksi on reissuilta mukaan tarttuneet uudet ajatukset ja mielikuvat hyvästä elämästä.

Key West on niitä paikkoja, jotka ovat mullistaneet luutuneita ajatuksiani uuteen asentoon. Olen aina tuntenut olevani suurkaupunkisielu, keskusta-asuja ja helpon kerrostaloasumisen ystävä. Yhdysvaltain eteläisimmässä kärjessä ei ole mitään suurkaupungin elementeistä ja silti se on unelmakohde, jonne voisin helposti muuttaa asumaan vaikka heti. Kaikkialla ympäröivä merellisyys ja pastelliset talot terassikiikkuineen henkivät letkeyttä, jota ottaisin mielelläni omaankin jokapäiväiseen elämääni.

Memory Motel


Olen joskus ajatellut, että jokaisella postauksellani pitäisi olla alussa biisisuositus, jota kuunnella blogia lukiessa. Tämän postauksen kappale on The Rolling Stonesin Memory Motel. 

Memory Motel -kappale on saanut innoituksensa New Yorkin Montaukissa sijaitsevasta rähjäisestä tienvarsimotellista, jonka edessä kävimme ottamassa tyttöjen kanssa kuvia muutama viikko sitten. On huisia ajatella, että Rollareiden muusikot hengasivat näissä samoissa maisemissa vieraillessaan Andy Warholin luona kylässä muutamia vuosikymmeniä sitten. Mick Jagger vietti tuolla matkalla yön Memory Motelissa ja sen seurauksena syntyi kappale, jota sittemmin ehkä kymmenet miljoonat ihmiset ovat kuunnelleet. Jokaiselle laulu sanoineen merkitsee erilaisia asioita ja tunnelmia. Kuten myös motellissa vietetyt hetket siellä olleille kävijöille.

Musiikintekijät ja taiteilijat yleensäkin saavat vain harvoin kuulla, miten heidän sisältään syntyneet tuotokset ovat vaikuttaneet muihin ihmisiin. Kaikki meistä eivät vaikuta Rollareiden tai Andy Warholin kaltaisella volyymilla ihmiskuntaan – mutta jokainen meistäkin vaikuttaa johonkin ihmiseen.

Armoton, inspiroiva New York


"Siinä missä muut maailman keskukset, kuten Lontoo, ovat pikkuhiljaa antaneet periksi markkinavoimille ja ajaneet luovat ihmiset pois pankkiirien ja konsulttien tieltä, New Yorkissa elää vahva usko luovuuteen ja siihen liittyviin unelmiin. Ehkä se johtuu amerikkalaisesta unelmasta. Täällä ihmiset esittelevät edelleen itsensä etupäässä näyttelijöinä, taiteilijoina tai kirjoittajina, siitä huolimatta, että heidän leipätyönsä olisikin tarjoilijana, vastaanottovirkailijana tai sihteerinä." – Kalle Mattila

Kello on puoli neljä yöllä ja olen lopettamassa päivän kirjoittamisurakkaani. Irrottaakseni ajatukset opinnäytetyön ympäriltä syön muroja ja selailen uusinta Suomi-USA-lehteä. Luovaa kirjoittamista New Yorkissa opiskelevan Kalle Mattilan palstasta on tullut suosikkini. Jälleen hän onnistui kiteyttämään muutamaan lauseeseen jotain todella oivaltavaa New Yorkin taianomaisuudesta, jota on vaikea selittää.

Montauk bound


Matkustaminen on taianomaista. Yhdessä hetkessä Miamin palmut ja pastellimaailma vaihtuvat toisenlaiseen väripalettiin ja mielenmaisemaan. Taretakseen täytyy kääriytyä pehmeään pörrötakkiin ja jättihuiviin, vaikka aurinko loimottaa yhtä kesäisen näköisenä taivaalla kuin Floridassa. Onnellisuus lämmittää sisuskaluja edelleen, kun matkaa on takana jo kohta kaksi viikkoa. Täällä on hyvä olla. Miamissa, Key Westissä, Fort Lauderdalessa, New Yorkissa, Montaukissa. Kaikissa paikoissa on omat erityisyytensä. 

Onnellinen Miamissa


Se alkaa jo aamiaisella. Polttelee kuumana auringon paahteena selässä, kiivaana jumputuksena sydämessä. Se vahvistuu turkoosin meren kannattelussa. Se tunne. Onnellisuus, joka ei ole samanlaista missään muualla kuin tämän maan kaduilla ja rannoilla. Tekee mieli huutaa – oon niin onnellinen! – ja niin huudankin. Uneton Seattlessa on saanut kaverikseen onnellisen Miamissa.

Mutta miten se on mahdollista! Uutiset huutavat jatkuvalla syötöllä skandaaleja. Trump. Maailma tuhoutuu. Skandaali. Mikään ei ole ennallaan.

Matkasuunnitelmat – viikko lähtöön


Viikko sitten seuraavan Amerikan matkani suunnitelmat olivat vielä melkoisen levällään. Nyt viikkoa myöhemmin palapeli on alkanut rakentumaan mukavasti. Mainitsemani Pennsylvanian vierailu ei valitettavasti mahtunut agendalle, mutta sen sijaan Coloradossa asuvan kaverini tulo Floridaan varmistui. Globe Called Home -blogin Jennin ihana päätös muutti suunnitelmiani siten, että pelkän Miami Beachilla hengailun sijaan pääsen jälleen roadtrippailemaan eteläiseen Floridaan – ja mikäs sen parempaa! New Yorkin suunnitelmat ovat niin ikään alkaneet selkiytymään...

... eli miltäs se reissusuunnitelma nyt viikko ennen lähtöä näyttääkään?

La La Land -leffan ihastuttavat näyttämöt – koe nämä Los Angelesissa


Oletko jo nähnyt ennätyksiä rikkovan Hollywood-musikaali La La Landin? Kävimme katsomassa pätkän Cali-siskojeni kanssa jokin aika sitten, ja salista poistui ulos kolme ripsarin sotkemaa naamaa. Mikä ihmeellinen leffa! Kahden tunnin ajan ei ollut elokuvateatteria, pakkasta, ei harmautta – oli vain Los Angeles, jolle me kaikki kolme olemme menettäneet sydämemme. Sen maagisen hetken elämä kulki eteenpäin timanttien avenueta tanssahdellen.

Enkelten kaupunki näyttelee suurta roolia elokuvassa. Enpä ihmettelisi, jos Los Angelesin suosio matkakohteena kasvaa lisää pelkästään tämän elokuvan takia. (Nythän Amerikan lennot ovat myös halvempia kuin koskaan, joten timanttien avenuelle pääsee entistä helpommin.)

Mutta takaisin elokuvaan. Mitä kannattaa tehdä, nähdä ja kokea Losissa, jos sydän pakahtuu La La Landia katsellessa? Tässäpä viisi vinkkiäni. 

Jännittäviä matkasuunnitelmia New Yorkiin ja Miamiin – kaksi viikkoa lähtöön


Nyt kun Matkamessuista on päästy, on ehkä aika ryhtyä suunnittelemaan tulevaa matkaa. Lähtöön ei ole enää paljoa aikaa ja suunnitelmat ovat levällään kuin messuesitteet tuossa pöydällä. On mahtava huomata, mitä traveller-verkostoja minulle on vuosien varrella syntynyt! Kiitos niiden, tulevaisuuden näkymät ovat parhaillaan mitä kutkuttavimmat epäselvyyksistään huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi. Moni asia on auki, mutta se alkaa olla varmaa, että parin viikon kuluttua starttaa vanha kunnon Amerikan seikkailu!

Terveisiä Matkamessuilta ja (reissu)kuulumisia


Huhheijaa, mitä hulinaa viime ajat ovat olleet! Menoa ja meininkiä tulee jatkumaan ainakin viikon loppuun saakka Matkamessujen merkeissä. Olen tavattavissa sunnuntaina Matkamessujen yhteydessä järjestettävässä Blogipaviljongissa, jossa olen myös tänään hengannut. Blogipaviljonki esittelee matkailusta kiinnostuneelle yleisölle suomalaista blogiskeneä olohuonemaisessa tilassa TUI-lavan vieressä. Tulkaahan siis juttelemaan bloggaajien kanssa messuilla liikkuessanne!

2016 kooste (osa II) – Suomen parhaat asiat


VIIME VUONNA tapahtui paljon asioita, joista en ehtinyt raportoida täällä blogin puolella laisinkaan. Vuoden vaihtumisen kunniksi olen katsellut läpi vuoden 2016 kuvia – ja mitä aarteita sieltä löytyikään! Koti-Suomi tarjosi niin paljon ihania hetkiä, että haluan omistaa kokonaisen postauksen pelkästään Suomi-herkuille. Vanha sanonta taitaa pitää paikkansa, että mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän oppii arvostamaan omaa maataan. 

2016 – Tämän kaiken minulle opetit (osa I)


Sinne painui 2016

Reissasin kuluneen vuoden aikana 120 päivää, joista 75 päivää ulkomailla. Neljällä maalla oli minulle salaisuuksia jaettavanaan. Tapasin maailmantähtiä, vierailin seitsemän tähden hotellissa ja kultaa kimaltavassa palatsissa, lensin helikopterilla Manhattanin yllä, tanssin häitä Kreikassa, ihailin taianomaisia auringonlaskuja Santorinilla ja uin kilpikonnien kanssa Havaijilla. Mikä vuosi!

Saattelin myös rakkaan ihmisen ikuiselle matkalleen ja itkin monta kertaa niin että meinasin tukehtua. 2016 oli täynnä suuria tunteita. Vuosi otti ja antoi isolla kädellä. Mitä tästä kaikesta jäi mieleen?