Olen 'päivähoidossa' Gurney's-nimisessä luksushotellissa, jonne päädyin wifin, tuon aikamme eliksiirin, perässä. Perjantai – minun tenttipäivä ja Jennan työpäivä vaateputiikissa – vaati tämän järjestelyn, ja juuri nyt en voisi olla iloisempi näistä velvotteista, jotka johtivat minut tähän hetkeen. (Yöksi en kuitenkaan tänne taida jäädä, sillä nettisivut kertoivat ensi yön halvimman huonehinnan alkavan 750 dollarista ja huomenna puolestaan 2800 dollarista, viuh!)
Hamptons. Täälä nelinumeroiset yöhinnat ovat helposti mahdollisia. Eilen meinasin lentää selälleni, kun tavallisen näköisessä putiikissa tavallisen näköinen, sininen villapipo maksoi 750 dollaria. (Hintalapun nähtyäni lopetin hetkeksi hengittämisenkin, jotten varmasti liikuttaisi silkkipaperiakaan enää.)
Olen virallisesti siirtynyt tosi elämästä tv-sarjojen ja elokuvien kulisseihin. Hamptons on minulle sarja pieniä, kuvankauniita leikkikaupunkeja, joissa aurinko paistaa aina. Täällä surffi- ja sup-laudat jätetään rannalle lukitsematta. Ja rantaa on kaikkialla. Tätä kirjoittaessani edestäni kulki juuri joukko henkilökuntaa tulisoihtuja käsissään. Totta kai, mitäpä olisi Hamptons ilman tulisoihtuja öisellä rannalla!
Mitä sitten teen täällä näissä puitteissa?
Olenko kenties voittanut lotossa tai alkanut uusrikkaaksi muuten vain? "On lottovoitto syntyä suomalaiseksi" on tietenki aika hyvä sanonta (vaikkakin tuntuu, että vielä lottovoitompaa olisi syntyä ruotsalaiseksi, sillä ruotsalaisethan nyt jyräävät täälläkin kaikkialla.) Venäläiseksi uusrikkaaksi ryhtymistä olen joskus toki harkinnut, mutta ei, nyt olen täällä muilla asioilla. Olen kylässä au pairina toimivan Nyc-siskoni Jennan perheessä ja heidän vieraanvaraisuutensa ansiosta olen kokenut jälleen satumaisia asioita.Viikonloppu vierähti New Yorkin muotiviikoilla, kiitos Jennan verkostojen, ja maanantaina siirryimme tänne "landelle". Eilen iltapäiväjuomia Maidstone-nimisessä majatalossa nauttiessamme, mietin, että onkohan lande mahtanut koskaan ennen näyttää näin hyvälle? Postauksen kuvat ovat eiliseltä ja arvatkaas muuten, kuka omistaa tämänkin upean majatalon – no, ruotsalaiset tietenkin. Kaarle Kustaan kuvakin siellä komeili ravintolan seinällä.
Mitä reissu on antanut?
Kuluneet päivät ovat olleet elämäni onnellisinta aikaa, kuten päivät aina Amerikassa tuppaavat minulle olemaan. Olen oppinut taas lisää tämän maan kansalaisten ajattelutavasta ja kokenut suunnattoman paljon ystävällisyyttä. Heti saapuessani painavan matkalaukkuni kanssa, tarjoutui moni vastaantulija kantamaan laukun metron portaat ylös, nostamaan sen junan hattuhyllylle ja opastamaan parhaan reitin valinnassa – ja vieläpä pyytämättä. Jennan host-perheessä olen saanut niin ikään kokea valtavaa vieraanvaraisuutta ja on ollut helppoa olla vieraana.
Muotiviikoilla puolestaan huomasimme oman maamme kansalaisten vahvuudet, kun työskentelimme meidän suomalaisten näkökulmasta todella huonosti organisoidussa muotinäytöksessä. Kuinka paljon meillä olikaan (ja olisi vielä ollut) annettavaa, että asiat olisi hoituneet järjestelmällisen tehokkaasti. Totesimme, että joskus pitää mennä kauas, että näkee mitä osaamista meillä Suomessa on!
Seikkailu täällä jatkuu vielä loppuviikon. Lisää tunnelmia voi seurata "livenä" Snapchatistä ja Instagramista (@Ulletin). Ensi viikolla viimeistään lisää raporttia blogin puolella. Nyt lähden nappaaman taksin ja ajan Jennan putiikille Cynthia Rowleyn vaatteilla stailattavaksi. Illalla suuntaamme viinitilalle.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Ihana "lande"! Tuolla voi ainakin mökkeillä tyylillä :)
VastaaPoistaOon niin samaa mieltä! =) Hyvin sanottu!
Poista