Ensimmäinen vitsi

Bloggaajan elämä on kyllä aika huvittavaa. Isosiskoni oli kysynyt eilen äidiltä, että onkohan se Ulla kunnossa, kun se ei ole kirjoittanut mitään blogiin pitkään aikaan. Tajusin, että on ehkä aika ihan soittaa siskolle - mutta ehkä aika myös kirjoittaa tätä blogia.



Olen viime aikoina kyllä kirjoitellut blogia, sitä toista, josta olen aika innostunut. On todella hauskaa pitää blogia yhdessä kaverin kanssa ja intoilla rauhassa lempimatkakohteestaan asiaan vihkiytyneessä seurassa. Jotenkin arkiset aiheet ovat jääneet kakkokseksi bloggausaiheina, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että blogeista on mukava lukea myös ihan arkisia kuulumisia ihmiselämästä.

Mitä tänne sitten kuuluu sillä arkirintamalla? No katsotaan.

Tänä aamuna juoksin tyypilliseen tapaan kiireessä bussiin. Mukanani ollut kahvipurkki oli kaatunut ja levinnyt paperisen eväskassini pohjalle. Järkyttyneenä katsoin bussin toiseksi viimeisestä penkistä, kun pieni kahvinoro valui pitkin bussin lattiaa alaspäin enkä voinut oikein tehdä asialle mitään. Istuin jäykkänä nolostuksesta koko matkan nojaamatta selkänojaan.

Viime viikolla ostin uutta shampoota ja hoitoainetta. Sinä samaisena päivänä, kun olin julistanut lopettavani rahankäytön ja ostanut kuitenkin mm. lennot Ouluun ja kosmettiikkaa pilaten budjetin totaalisesti. Tänään pesin toisen kerran tällä uudella kombolla hiukset ja totesin, että pieleen meni. Kun shampoota levittää hiuksiin, vaikutelma muistuttaa hiekkapaperia. Takkuongelma, johon olin lähtenyt etsimään ratkialua, ei ratkennut poispestävällä hoitoaineella, mutta sain tilalle sähköiset hiukset, jotka valuvat pitkin päätä ja tarttuvat poskiin. Huh, näitä pitkätukkaisen huolia.

Virtuaalielämän ikkunani MacBook Pro -läppäri ja Iphone aiheuttavat myös harmaita hiuksia. Läppäri on alkanut hurista ja kuumentua. Kaipaisi ilmeisesti huoltoa, mutta sehän maksaa ja miten ilman läppäriä muka pitäisi pärjätä huollon aika? Puhelin rintamalla kaikki toimii, mutta muisti on täynnä kiitos reilun 5 000 valokuvan. Olen joutunut käyttämään bloggausaikaa teknisten asioiden miettimiseen ja arkistointiin.

Arkistoinnista puheenollen. Avioliittotodistuksemme on mennyt hukkaan. Kävimme tänään pienen operaation muodossa kämppämme katosta lattiaan läpi, mutta dokumenttia ei vain löytynyt. Tarvisin sitä sitten kun haen opiskelemaan todistamaan muuttunutta sukunimeä. Kaikki muut todistukset kastetodistuksesta lähtien kummitodistuksiin olivat kyllä tallessa, mutta en edes muista että olisimme ikinä saaneet ko dokumenttia. Kai sellainen kirkkohäissä kuitenkin annetaan?



Töissä on edelleen mielenkiintoista. Saamme joka päivä paperipostia eri puolilta maailmaa ja olen alkanut kerätä hienoja kirjekuoria ilmoitustaululleni. Azerbaidžan, Nigeria, Japani, Ghana - niin mahtavaa! Hakemusten takaa löytyy aina mielenkiintoista elämää: kotikoulua käyviä amerikkalaisia, vuotta 2067 eläviä nepalilaisia, kekseliäitä afrikkalaisia ja vaikka mitä mistä en tiennyt aiemmin mitään.

Hakijoiden elämäntarinat välähtävät toimistomme arjessa hetkisen vähintään paperien muodossa - usein myös kasvotusten, puhelimessa tai sähköpostilla - piristäen kulttuurieroista innostuvaa mieltäni. Pidempään kaikkea kuullut ja nähnyt kollegani lähetti tänään hauskan jutun sähköpostiini ja minä jaan se nyt teille. Blogihistoriani ensimmäinen vitsi tulee tässä:

Sähköpostia arabiopiskelijalta hänen isälleen:

Rakas Isä, Helsinki on ihana kaupunki, ihmiset ovat ystävällisiä ja minä viihdyn täällä todella hyvin. Toki häpeän hiukan sitä, että ajan yliopistolle joka aamu aidolla Kulta-Ferrari 559GTB:lläni, kun kaikki professorini ja monet luokkatovereistani kulkevat junalla.
Terveisin poikasi Nasser

Rakas Poikani, 20 miljoonaa USAn dollaria on nyt laitettu tilillesi. Ole ystävällinen äläkä nolaa perhettämme enää enempää. Mene ja osta myös sinä itsellesi juna.
Terveisin Isäsi

Ensi viikonloppuna toteutan lupaukseni ja lähden aistimaan turkoosia tunnelmaa ehdotuksestanne Flamingoon! Palataan silloin viimeistään asiaan! Oletteko vielä messissä näissä arkisissa menoissakin?

Ystävyydestä

Kirjoittelin 50 State Puzzle -blogin puolelle reissukavereista ystävänpäivänä ja sen jälkeen olen miettinyt kaikkia ystäviäni jotenkin aivan erityisesti. Mulla on niin paljon opittavaa heiltä. Mun sydän on aivan liikuttunut ystävällisisitä teoista ja sanoista, joita olen saanut osakseni esimerkiksi tällä viikolla.

Äiti. Rakas äitini matkusi tällä viikolla kaksi päivää junassa tullakseen luokseni Helsinkiin tekemään minulle mun lempiruokaa, kalakeittoa (ja hieman nikotellen vieläpä ilman vihanneksia), kun kuuli, että joudun olemaan pitkän ajan yksikseni. Samalla reissulla hän toi kutomansa söpöt villasukat ystävänpäivälahjaksi ja mun ollessa töissä, oli pessyt mun valkoisen villapipon. Siellä se nyt roikkuu sitten kuivumassa vessan pyykkitelineessä.

Äiti sanoi, että ehkä olen sunnuntailapsi, kun olen tällainen hassu, joka ei tykkää arkisista jutuista niin paljon. Mutta olen kuitenkin vain torstailapsi, me tarkistettiin.

Tällä viikolla tajusin, että ehkä luuloni on ollut väärä, huomaan oikeastaan tykkääväni myös arjesta. Ainakin kunhan se on tietynlaista, sellaista kivaa arkea, you know :)



Miksu. Oltiin menossa Miksun kanssa leffaan eilen mutta vartti ennen lähtöä päätettiinkin, ettei mennä. Ei olla ehditty pitkään aikaan kaikilta projekteiltamme jutella kunnolla ja nyt sitten vaan vaihdettiin oikeita kuulumisia ja höpöteltiin kunnolla karkkipussien kera. Oli aivan mahtavaa!

Sain muuten tuon yllä olevan kuvan häneltä: "Voit valita elää ensimmäisessä rivissä tai kolmannessa rivissä..." Niin hyvä! :)

Miksulla on kyky tehdä kaikesta kaunista, mihin hän vain koskee. Jännittää kovasti, että mitä maailmalla on vielä tarjota hänelle tulevissa seikkailuissaan. Watch out maailma vaan!

Kirsi. Heräsin äsken odottamaan muruani saapuvaksi kotiin ja mietin, että mistähän sitä pystyikään tarkistamaan, että onko lento ajallaan. Jotenkin yllättäen päädyin kuitenkin ensiksi Facebookiin ja siellä se oli. K oli postannut linkin minulle valmiiksi ja lukenut ilmeisesti ajatukseni! <3

(Kaksi tuntia myöhässä...)

Voisin vielä jatkaa listaa asioista, jotka ovat lämmittäneet sydäntäni tällä viikolla kovasti, mutta nyt lähden kokkailemaan aamupalaa, sillä maha kurnii. Summa summarumit kuitenkin vielä loppuun:

Pienillä teoilla ja sanoilla ihmiset voivat todella saada toisen elämän säihkymään ja arjen tuntumaan juhlalta. Haluan koittaa ottaa oppia ja olla parempi ystävä itsekin muille, learn from the best. Kuka tahansahan voi olla itse se ensimmäinen, joka laittaa hyvän liikkeelle. Pallot pyörimään vaan! :)

"Paikassa on voimaa"

Voi hyvänen aika mikä päivä tämä on ollut. Heräsin aurinkoiseen päivään ja puuhastelin ensitöikseni keittiön siistiksi illallisvieraiden jäljiltä. Laitoin aamiaista ja nautiskelin. Omaa aikaa koko päivä, naistenlehtiä, tulppaaneja maljakossa - mikä ihana lepopäivä kaiken menemisen jälkeen! Tätä olin halunnut, päivän ihan yksikseni ensimmäistä kertaa pariin viikkoon.




Kävin toteamassa parvekkeelta, että tosiaan ilmakin näyttää hyvältä. Ehkä jopa kevät on tullut? Vihellellen askartelin pirteän kuvan postausta varten. Ja jäin sohvalle. Ja joo, se oli virhe. 


Muutaman tunnin kuluttua olin kokeillut telkkarin katsomista, bloggaamista, lukemista ja kaivanut jopa palapelin esille. Mutta mikään ei kuitenkaan napannut. Yhtään. Olin pessyt pyykit, vaihtanut lakanat, siivonnut ja kokannut ruokaakin jääkaappin jo eilen, joten edes mitään järkevää tekemistä ei ollut jäljellä. Aurinko oli ehtinyt laskea ja vesi näytti lentävän. Jääräpäisesti jatkoin ajatuksesta kiinni pitämistä, että hengaan nyt yksin kotona verkkareissa tämän päivän, kun kerran olin niin päättänyt. Se tekee varmasti ihmiselle hyvää.


En tiedä, että tekikö tämä laatuaika itseni kanssa hyvää vai ei, mutta jotain tänäänkin opin. Me Naisista opin sen, että tänään Maikkarilla alkaa Jenkeissä suuren suosion saanut Americans, joka kertoo avioparista, jotka ovatkin vastoin muiden käsitystä KGP:n salaisia vakoojia. Saattaa olla kiintoisaa!

Ja pääsykoemateriaalista opin sen, että "paikassa on voimaa." Jokaisella paikalla on ympäristöpsykologi James A. Swanin mukaan oma identiteettinsä tai persoonallisuutensa, jopa oma sielunsa. Alkuperäiskansojen keskuudessa on uskottu vahvasti, että jokaisella paikalla on oma henkensä. Nykytiede ei pysty vahvistamaan eikä kumoamaan tätä uskomusta. "Paikan salaperäinen voima vaikuttaa ihmismieleen, vaikkemme tiedä miten." 

Pidin tätä otetta mielenkiintoisena, sillä olenhan kirjoittanut täälläkin, miten olen jo pienestä pitäen ahdistunut jostain paikoista todella voimakkaasti ja toisista taas voimaantunut senkin edestä. 

Päivän päätelmäni on se, että minun voimaani vaikuttaa paikan lisäksi aika paljon eräs ihminen, joka puuttuu tästä paikasta nyt. 

Paikka nimeltä New York vaikutti minuun niin voimaannuttavasti, että pärjäsin siellä hyvin yksinkin muutaman kuukauden. Paikalla nimeltä Helsinki ei näytä olevan tätä samaa voimaa, sillä reilussa viikossa ilman elämäni aurinkoa, elämä, hyväkin sellainen, tai koti, hyväkin sellainen, muuttuu vain harmaaksi versioksi siitä mitä se yleensä on. 

Rakas, tuu jo kotiin. 
(No, se on nyt sanottu senkin uhalla, että kuulostan ihan Mikael Jungnerilta)

Tampere osa 2



Viikonlopun Tampereen reissu lähti siitä, että NAME sai kutsun tulla Pirkanmaalle ja mehän mentiin, kun kutsu kävi. Olin reissulla yhdessä Kirsin kanssa. Palasin kotiin tänään alkuillasta ja purin lisää kameran kuvasaldoa koneelle.

Terkkuja Tampereelta



Toiset ne lähtee Seattleen, mutta toisetpa pääsee Tampereelle! Good night!