Helsinki Fashion Weekendin avajaiset

Voi pojat, mitä karkkia silmille ja kaikille aisteille tämä ilta on ollut! Suoranaista New York -fiilistä Helsingissä, ei voi muuta sanoa Helsinki Fashion Weekendin avajaispäivästä. Ihanaa! Catwalkilla nähtiin tänään Cosmopolitan fashion show, mallitoimisto Paparazzin 30-vuotisjuhlashow sekä joukko nimekkäitä artisteja.







En osaa sanoa kumpi oli mielenkiintoisempaa: katsella tapahtumaan saapuvia supertyylikkäitä ihmisiä paviljongin edessä - vai hihkua ihastuksesta Paparazzin näytöstä katsellessa. Laila Snellmanin luotsaama Paparazzi kävelytti lavalle kaikkien aikojen maineikkaimpia suomalaismalleja, kuten Angelika Kallion, Ninja Sarasalon, Niina Backmanin, Kim Heroldin ja paljon muita. Unohduin omaan maailmaani mennessäni catwalkin viereen ottamaan kuvia ja yhtäkkiä seisoin siinä "yksin" koko show'n ihastuksesta mykkänä. Onneksi frendit löytyivät sieltä minne olivat jääneetkin :)











Make ei ollut aivan yhtä mielissään tapahtumasta, mutta kävipähän paikalla tutustumassa siihen, mikä tekee vaimon onnelliseksi :)







MyCosmo-bloggarityttelit




Sini Sabotage oli kyllä mahtimuija livenä.


Riggsit! Suvi ja Tyler nähdään lauantaina Glorian näytöksen lavalla. 





Angelika Kallio!







Väsymätön reportterinne taitaa nyt väsähtää ja jättää kuvat puhumaan puolestaan. Minun osalta meininki jatkuu lauantaina bäkkärillä, jossa puuhataankin sitten aamuseiskasta iltakymmeneen mallien pukemisen merkeissä. Varmaan mielenkiintoinen kokemus tulossa. 

Good night as it isss! =)) 

Matkan jälkeiset kuulumiset


Rakas päiväkirja, 

Kylläpä nyt onkin aktiivinen ja elämänmakuinen ajanjakso käynnissä. En ole ehtinyt blogin äärellekään erinäisten mukavien seikkojen takia. Varsinaisia postausideoita muhii päässä toteutusta odottamassa, mutta pistämpäs tähän väliin kuvia matkan varrelta missä tyttöä on viety. Helsinki antaa parastaan ja tuntuu, että täällä on loputtomasti mahdollisuuksia ja kivoja tapahtumia mihin tarttua. Lisäksi pohjoisen Suomen ja Suomen ulkopuolisen maailman solmukohdassa asuminen lennättää ihmisiä luoksemme päiviämme ilostuttamaan säännöllisesti. Ja kaiken huipuksi kesä hellii edelleen. Aurinko, sinäkin olet AINA tervetullut meille.







Kalenteri pähkinänkuoressa:

1. matkanjälkeinen Helsinki-päivä: Paolan haastattelu ja jutun suunnittelua.

2. matkanjälkeinen päivä: Jutun kirjoitusta. Docventures-leffapiknik Musiikkitalon pihalla nurmella.

3. matkanjälkinen päivä: Cheerleader-leikkitreffit kummilapsilassa. Kotimatkalla huomaaminen, että Sokokselle tulee uusia mahtavia merkkejä myyntiin, kuten Ralph Laurenin Denim & Supply (!)

4. matkanjälkeinen päivä: Leipomisilta diplomaattiopissa USA:n suurlähetystössä Namen kanssa.

5.-8. matkanjälkeisen päivät: Kavereiden tapaamisia ja mahakivun kourissa kotisohvalla kököttämistä.
Uuden sohvan tilaaminen. Jutun valmiiksi saaminen. Yllätyspuistojäätelöhetki.

9. matkanjälkeinen päivä: Ensimmäinen päivä ilman vanhaa sohvaa. Siskon ja siskonmiehen yökylätreffit. Miamin matkakuvien tilaaminen Ifolorilta ja kuntokuurin suunnittelua. "Ennen"-kuvien ottaminen :D

10. matkanjälkeinen päivä: Muotitoimittajakurssilaisten kanssa jälleennäkeminen ja extemporee-illanistujaiset toisten frendien kanssa kotona.



Muuta pinnalla olevaa:

- Kuntosalille liittyminen (tänään)
- Uuden sohvan saapuminen (tänään)
- Cosmon muotishow (tänään)
- Tuskastuminen niin monessa some-kanavassa olemiseen (ja sähköpostit lasketaan tähän) ja siihen, että aina on viestejä jollekin vastaamatta jossakin :(
- Glorian muotinäytös (lauantaina)
- Innostuminen urheilullisen elämän ajattelemisesta ja terveellisestä ruokavaliosta
- Paljon jäätelörepsahduksia (mutta ei haittaa, nyt on vasta orientoitumisvaihe!)
- Verkkomuotilehtiprojektin uudelleen käyntiin puhaltaminen
- Pursuavat ideat
- Totaalisen auki oleva tulevaisuus (esim. Maken työt ja seuraavareissu), mutta optimismin kukkiminen
- Selkäjumitus
- Hortensiarakkaus

Karkkihäät

Olipa kerran vuosi 2004. Joukko hassuja nuoria ihmisiä tuli valituksi kouluun opiskelemaan medianomeiksi pohjoisessa kaupungissa nimeltään Oulu. Viisaat ihmiset tekivät hyviä päätöksiä työpöytiensä ääressä valintoja tehdessään ja tuli opiskelijavuosikerta, joka tuntui paranevan vanhetessaan kuin viini tai George Clooney. Koulun päättyessä nelisen vuotta myöhemmin hassut nuoret ihmiset huomasivat olevansa vähän vanhempia, vähän taitavampia, mutta paljon rikkaampia, sillä he olivat saaneet uusia ystäviä. Sydänystäviä. Vuosien varrella joukkoon liittyi mukaan vielä uusia ihmisiä. Jopa niin tärkeitä ihmisiä, että niiden kanssa muutettiin yhteen.

Ja sitten koitti päivä, jolloin tärkeimmistä tärkeimmät saivat toisensa. Häät. Mikä ilonpäivä! Mirkan ja Mikon päivä <3 Ja sitä juhlittiin, voi pojat sitä juhlittiin.





Kun M & M saivat toisensa, taivaalle päästettiin kaksi rakkaudenkyyhkyä jaloissaan rakkauskirjeet. Ja sitten kokoonnuttiin yhteen juhlaväen kanssa. Joukosta löytyi paljon niitä medianomeja ja muita luovia ja mukavia ihmisiä.

Ihastuksen hihkaisuja pääsi ilmoille, kun hääparin tinkimättömyydellä askartelemat aarteet löydettiin juhlatilasta. Satoja origami-lintuja ja -kukkasia. Ilmapalloja, pompomeja, viirejä. Isojen pallojen naruista roikkuvat kyltit ohjasivat juhlintaa. Täällä kakkubuffet, tuolla karkkibuffet. Valokuvia otettiin, puheita pidettiin, kyynelehdittiin, nauraa hekoteltiin, vähän leikittiin, musiikkia kuunneltiin ja intialaista ruokaa mussuteltiin. 



























Puoli viikkoa oli kaasollekin yhtä juhlaa. Asuttiin hotellissa, käytiin kampaajalla, kuvissa, koristelemassa ja juonimassa ohjelmaa. Puuhkahäiden ollessa kyseessä konfettipommien paukahtelulta ei voinut välttyä. Instagram kertoi seuraavana päivänä värikästä paperisilppua löytyneen myös monen juhlijan kotoa ja sitä pidettiin onnistuneiden juhlien merkkinä :)



Kiitos kuvista @hannakatariina, @nynnyki :)








 Love & Happiness. Siitä on tämä ihana rakkauspari tehty. Ja hauskanpidosta vielä.




Onnea vielä kerran Mirkka ja Mikko! <3 <3 <3 OLETTE IHANIA, RAKKAITA JA niiiin UPEITA! Kiitos, että saadaan olla teidän elämässä mukana. Pysykää aina tuollaisina rakastuneina, viisaina ja hassuina. Ja kiitos Oamk, että toit ensin Mirkan ja mutkan kautta Mikonkin tekemään meidän ja muidenkin maailmasta paremman ja paljon hauskemman paikan. 

Y-sukupolvi minä

Puhelinmyyjä totesi eilen puhelun päätteeksi, että kadun vielä sitä, etten jatka Trendin tilausta. Pari tuntia myöhemmin huomasin hänen mahdollisesti olleen oikeassa, sillä olin lukenut lehteä hyvä etten alleviiauskynän kanssa, sillä niin paljon hyviä oivalluksia tuoreimpaan numeroon oli jostain syystä mahtunut. Eräs juttu käsitteli X- ja Y-sukupolvia eli karkeasti 70- ja 80-luvulla syntyneitä ja heidän erojaan. Oli hauskaa ja valaisevaa lukea osuva kuvaus minusta Y:n edustajasta ja saada taustatietoa siitä, että mitkä tekijät ovat ehkä olleet vaikuttamassa siihen, että miksi meistä on tullut tällaisia ja äksistä vähän toisenlaisia.






Jutussa kerrottiin, että Y-sukupolvelle tunnusomaista on se, Facebook kertoo mitä ystäville kuuluu, äXien vielä soitellessa toisilleen. Suurin osa Y:stä on ollut opiskelijavaihdossa ja kansainvälisyys on muutenkin luonnollinen osa jokaisen elämää. Päivänasukuvat blogeissa ja ruokien kuvaaminen Instagrammiin ovat myös Y:n elämää. Kulkuneuvokseen X valitsee maastopyörän ja Y ajaa Jopolla. X ostaa Marimekon olkalaukun Y:n pyrkiessä hankkimaan Louis Vuittonin tai Michael Korsin. Nämä ovat tietysti karkeita yleistyksiä, mutta mielestäni yllättävän osuvia kuitenkin. (Ainakin kolahtivat meikäläisellä joka kohta.)

Jutun mukaan Y-sukupolvesta tehdyt tutkimukset kertovat, että Y:tä ei kiinnosta uhrata elämäänsä työnantajalle, kuten heidän vanhempansa ovat mahdollisesti tehneet. "Jos se tarkoittaa pienempää palkkaa, niin olkoon niin. Työ voi olla nykyäänkin päällimmäinen huolenaihe, muttei niinkään se onko sitä tarpeeksi vaan se, että onko se tarpeeksi laadukasta."

Huhhuh, tämän lukeminen villitsi unelmoimaan ja tavoittelemaan entistä hanakammin sitä, että työ olisi osa unelmaelämää. Ja Paola Suhosen haastatteleminen löi lisää vettä myllyyn: jonkun työ ja elämä voi todistettavasti olla New Yorkin muotiviikkoja, Hollywoodin elokuvakoulua ja säännöllisiä halki Amerikan kulkevia roadtrippejä - kuten Paolalla! Miksi siis tyytyä vähempään, jos voi haaveilla isosti? Laitan varmaan jutun sitten tännekin luettavaksi, kun se on julkaistu. Siinäpä kuulkaa tyyppi, josta riittää ispiraatiota hetkeksi :)





En ole varmaan itsevarmimmasta päästä Y-sukupolven edustajien joukossa ja kyseenalaistan tätä unelmaelämän tavoittelua jatkuvasti hupsuna haihatteluna. Silti näen siinä paljon hyvääkin, miksipäs ei pyrkisi tavoittelemaan täydellistä elämää ja karttaisi tyytymistä? Mielenkiinnolla jään muuten odottamaan tutkimuksia 90-luvulla syntyneistä ja heidän kotkotuksistaan.

Mitä mieltä sinä olet näistä X- ja Y-sukupolviyleistyksistä? Löytyykö tarttumapintaa?