Mutkia matkassa mutta perillä!

Jahamps, terveisiä vihdoin Chicagosta! Seitsemäs Amerikan reissumme starttasi vähän tarkkuisen matkan merkeissä, nimittäin meidän piti saapua kaupunkiin klo 13 aikoihin mutta kirjauduimme lentokenttähotelliin nyt sitten kahdeksalta illalla. Tunti ilmoitettua aikaa myöhemmin laskeuduimme kyllä Amerikan mantereelle ja pitkän lennon jälkeen nousimme jo pakkailemaan tavaroita tyytyväisinä, kun lentoemo tulikin kertomaan, että olemme laskeutuneet Minneapolisiin!

Oltiin lennetty ilman mitään kuulutuksia Chicagosta eteenpäin ylimääräistä, sillä määränpäässä riehui tuohon aikaan sellainen ukkonen, että koko kenttä oli pantu kiinni. Tämän seurauksena istuimme koneessa ensin Minneapoliksen kentällä ja lopulta Chicagoon päästyämme vielä täällä kentällä monta tuntia. Jättikenttä oli hieman ruuhkaantunut äkillisestä sulkemisesta.

Hullunkurista oli, että meidän piti tekstailla Henukalle Suomeen, jotta saimme uutisia nyhdettyä, että miksi ihmeessä olemmekin Minnesotan osavaltiossa Illinoisin sijaan. Lentoyhtiön tiedotusta ei voinut paljon kehua, mutta poikkeuksen tähän teki uunituore suomalaislähtöinen lentoemo, joka otti meidät lellikeikseen, sillä hän oli nii mielissään tästä Suomi-yhteydestä. Armi-nimisellä lentoemännällä oli menossa vasta toinen lento tässä ammatissa. Elämänkokemusta oli kuitenkin ehtinyt kertyä Amerikassa asumisesta jo parinkymmenen vuoden ajalta.

Mutta mutta, viime yönä en nukkunut yhtään, joten sänky alkaa kutsua nyt aika vahvasti. Loppuun vielä pari irrallista mainitsemisen arvoista juttua:

- Magnesium-tabletit todella toimivat, kuten Cosmon bloggari Madde kehui tässä postauksessa. Nykyisin usein särkeviin jalkoihini ei koskenut yhtään koko pitkän lennon aikana, vaikka istumista kertyi enemmän kuin tarpeeksi.

- Manchesterissa oli tosi tarkat turvatoimet. Saatiin käydä läpi kunnon tentti, että päästiin koneeseen ja monen henkilön toimesta. Tiukan vaihdon takia meitä oltiin vastassa ja päästiin jonojen ohi turvatarkastuksiin, joita oli siis melko riittämiin.

- Ja vielä loppuun maininta, että ihmiset olivat käsittämättömän kärsivällisiä pitkästä ylimääräisestä odottamisesta huolimatta. Tyypit vain naureskelivat vaikka takana - ja monilla vielä edessä jatkolennon takia - oli todella pitkä matka. Otimme siitä mallia eikä alettu synkistelemään ja nyrpistelemään yhtään, vaikka nyt jäikin tällä erää Chicagon keskusta näkemättä.

Huomenna matka jatkuu El Pasoon!

Ps. Sori kuvaton postaus, netti on tosi huono ja en saanut vähäisiä kännykkäräpsyjä edes piristämään tätä.

13 kommenttia

  1. Shit happens! En tiedä, onko mulla mennyt koskaan Amerikan lennot putkeen ensimmäistä lukuun ottamatta. Me ollaan parhaillaan matkalla lämpöön ja nautitaan shampanjaa ilmakuoppien kera jossain Baltian yllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuulostaa hyvältä! Nauttikaa lomasta! Minne te suuntaatte? :)

      Poista
    2. Kreetalla ollaan oikein perus lapsiperheiden lomalla :) Tosin Sannin kans päätettiin lähtä ens vuonna Floridaan, saa nähdä, mitä isukki on mieltä ;)

      Poista
  2. Ihana asenne, jännittävä alku, voi toteemit siellä te ooootteeee! Aloitin työpäiväni tänään tsekkaamalla blogin, first things first!:D Ihanaa juhannusta purr purr purr <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Joo ei onneksi tarttenu stressata, kun ei ollut kiire mihinkään. Pian teilläkin on samat seikkailut edessä, toivottavasti sitten ei tuu mitään yllätyksiä :)

      Poista
  3. Musta tuntuu et Jenkkikentillä aina sattuu ja tapahtuu... siksi kai jengi ottaa niin lungisti. Stressaaminen tekee asioista vaan vaikeempia. Toivottavasti toi oli nyt reissun ainoa kommervenkki. Ihanaa matkaa teille... Jatkokertomuksia odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kea, mää itse asiassa mietinki sua ku jonotettiin maahantulotarkastukseen. Ja sitä, et kuin paljo sullaki on varmasti kokemusta erilaisista kommervankeistä näiltä kentiltä, kun oot reissannu täällä niin paljon. Nämähän ovat vain kokemuksia, joita rikkaampana ollaan :) Nyt alkaa maailma näyttää ihan uudelta, kun on nukkunut 9 tunnin unet. Se oli surkea alku matkalle kun valvoin kotona viimeisen yön. Aina on jotenki hankala nukahtaa, jos tietää, et kello soi 4.30, mut muuten yleensä oon onneksi hyvä nukkumaan. Nyt ku ei oo univajeesta sekaisin, varmaan alkaa vasta tajuta kunnolla, että mikä ihana loma on alkanut! Jee tämä päivä on varattu hihkumiselle :))

      Poista
    2. Ihanaa ihanaa!! Hihku munkin puolesta, oon niin kade tosta reissusta... :)

      Poista
    3. Oon hihkunu, huomenna voin jatkaa! :D

      Poista
  4. Kysyttiinkö teiltä enemmän kuin yksi kysymys maahantulotarkastuksessa Chicagossa? Meiltä ei taaskaan kysytty muuta kuin "business or pleasure?" Denverissä, leimat passiin ja se oli siinä.

    Denverin lentokenttä oli muuten mukava yllätys; ei pitkiä kävelymatkoja, lyhyet jonot maahantuloon, matkalaukut tulivat hetkessä ja sitten olimmekin jo matkalla autovuokraamoon shuttlella. Suosittelen!!

    VastaaPoista
  5. Hmm, kyllä se Chicagon turvatarkastaja jutteli kaikenlaista. Mm. moitti Makea siitä, että se tulee Chicagoon Yankeesien paidassa :D Mutta se varsinainen tenttaus oli siis Manchesterissa. Siellä piti selostaa kaikki, että mistä on ostettu elektroniikat, milloin, onko ollut huollossa, kuka on pakannut laukut, mistä ne on ostettu jne.

    Tuo Denverin kenttä kuulostaa samalta kuin El Pasossa tänään. Oli tosi kivan kompakti ja kaikki oli toimivaa.

    VastaaPoista
  6. Me ollaan edelleen Chicagossa, kolme lentoa peruttu ja kun ottaa huomioon, että niitä menee meidän määränpäähän kahdesti päivässä niin do the math...no, taas matkalla kentälle kokeileen tän päivän onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Miksi noin, voih myötätuntohalaus täältä. Onneksi kuitenkin ootte jo Amerikassa! :) Postauksia odotellessa!

      Poista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!