Juhlava työarkeen paluu

Minulla on jännä suhtautuminen jakkupukuihin. Joskus tykkään kovasti business-lookista ja joskus ei voisi vähempää kiinnostaa käyttää mitään siihen viittaavaakaan. Viimeiset kuukaudet eduskunnan ollessa tauolla, yltäni on löytynyt lähes poikkeuksetta värikkäät legginssit ja jotain muuta rentoa. Nyt kuitenkin on valtiopäivät avattu ja sukkahousut kaivettu kaapista. Eilen lähdin arkeen testailemalla uusia kombinaatioita olemassa olevilla jutuilla ja sain aikaiseksi ruudullisen asun. New Yorkista ostetut lenkkarit olivat asun juju, joka pelasti oloni rempseämmäksi. Tänään piti avajaisten takia olla kokotummissa, joten jouduin olemaan vähemmän kekseliäs. Onneksi joka päivä ei kuitenkaan tarvitse edustaa tässä työssä, muuta jonkin verran asuja pitää miettiä. Uusille lukijoille tiedoksi, että assailen eduskunnassa kansanedustajaa.

Muilta bloggareilta olen saanut idean, että asukuvia voi ottaa näppärästi partsilla. Tänään piti rynnätä kesken meikkailujen parvekkeelle ennen kuin kotikuvaajani lähti töihin. Blogin pitäminen saa kahjoja juttuja aikaiseksi :D









Edelliset presidentit saapuvat kuuntelemaan avajaisia vuosittain. 
Ihana kollegani-Terhi auringostutti (onhan se sana?) päivää kahveilla 







Valtiopäivien avajaiset ovat vuoden juhlallisin työpäivä tässä työpaikassa. Avajaisten ohjelma jatkui illalla mieskuorokonsertilla Musiikkitalossa, jossa juhlistettiin kuorolaulun 175-vuotista taivalta Suomessa. Aluksi mietin, että alkaakohan moinen ei minulle niin tyypillinen musiikkityyli nukuttaa, mutta kokemus olikin pelkästään piristävä. Taitavasti laaditut juonnot ja esityksen dramaturgia tanssijoineen tekivät kaikista esityksistä erityisen kiinnostavia. Tämä oli päivän suurin "note to myself" eli suunnittele aina esitykset, mitä ne ikinä ovatkin, kulultaan kiinnostaviksi äläkä pitkästytä yleisöä miettimättömyydellä/tavanomaisuudella. Ja olihan se laulukin todella hienoa, erityisesti tutut kappaleet kuten Oi maamme Suomi :)

Ympäri taloa sijoittuneet 250 kuorolaista kajauttivat alkuun Porilaisten marssin ja kyllä siinä kylmiä väreitä tuntui. 


Alkuvuoteen on mahtunut poikkeuksellisen paljon kaikkea kivaa. Toivottavasti ankea arki ei nielaise sisuksiinsa tulevaisuudessakaan. Sää kyllä tällä hetkellä koittaa parhaansa mukaan viedä kaiken tyylikkään elämästä. Oli jotenkin surullinen näky, kun konsertin päätteeksi kaikki hienot rouvat kyykkivät vetämässä kurakelin kestäviä saappaita jalkoihinsa suurena joukkona eri puolilla aulaa. Minä myös, sillä ulkona jyllää hirvittävä märkä myräkkä, joka sanelee dress codet ihan oman tahtonsa mukaan.

2 kommenttia

  1. Ultsi tuo sun keskimmäinen, ruudullinen asu on.. aivan oikein, IHANA! :)

    VastaaPoista
  2. Vai aivan oikein xD Onneksi ostin ne kengät! Ja onneksi on ystäviä joilta oppia kengistä, kun itse on vaan laukkutyyppi <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista, niitä on aina kiva saada!