12.4.09 Viimeinen chillailupäivä Pariisissa

Pariisilainen saa varmasti hyvät sääret asuinpaikkaetunaan, sillä niin paljon pitää portaita päivittäin kulkea edes takaisin metroasemilla ja muualla kaupungissa. Kolmen superaktiivisen päivän jälkeen päätimme nukkua kerrankin pitkään ja heräsimme vasta hyvästelemään KaPen, jotka lähtivät päivää ennen meitä kotiin. Haimme lähileipomosta kroisantteja ja pikkuleivoksia ja tulimme syömään aamiaisen sänkyyn. Aah, oli täydellistä nauttia vuoteessa Pariisin herkkuja katsellen ikkunasta aurinkoista kaupunkia säkkipillimusiikin ja kirkonkellojen kalkatuksen kantautuessa huoneeseen jostain kaukaisuudesta.

Suuntasimme viettämään viimeistä Pariisi päiväämme Luxemburgin puistoon.

Pariisilaiset nauttivat pääsiäisestä lukien kirjaa tai lehteä puistossa.


Mun ja Maken tulevaisuus :)

Päätimme nauttia piknik-lounaan puistossa ja hyväksi tuuriksemme joku paikallinen puhallinorkesteri aloitti konsertin juuri piknik-paikassamme ja niin lounashetkestä muotoutui varsinainen pariisilainen kulttuurielämys orkesterin soittaessa tuttuja biisejä (mm. Abbaa) hyväntuuliselle yleisölle.

Pariisista täytyy sanoa, että kaupunki on kyllä melko kallis. On ihan tavallista, että 0,33 l vesi maksaa 3,5 euroa. Plussaa puolestaan ovat ystävälliset asukkaat, loistava ilmasto ja järjettömän upea arkkitehtuuri. Näillä eväillä jaksaa taas pitkään! Huomenna tosin herätys 2:30 ja pitkä matkustuspäivä edessä. Nyt siis nukkumaan, että jaksaa palata räntäsateiseen kotimaahan.

11.4.09 Ulkomaan kirjeenvaihtajan kantapaikassa

Luulin, että se on vain tarua, että pariisilaiset kulkevat kaduilla patonki kourassa paskeri päässä. Mutta ei näytä olevan! No ehkä paskeripäisiä ranskalaisia ei ole niin paljoa näkynyt, mutta patonkia kyllä kannellaan käsissä kaikkialla. Me puolestamme kantelimme leipomosta croisantit ja leivokset hotellin läheiselle aukiolle ja aloimme nauttimaan ruuasta sekä vastapäisen paloaseman kuntopiiriä tekevistä palomiehistä. Eikäkö paloautoista!

Matka jatkui ja käpyttelimme katsastamaan valtavan Notre Damen ja Make ei sanojensa mukaan meinannut millään päästä yli massiivisen kirkon tekemästä vaikutuksesta. Sisälle ei ollut mitään asiaa valtavien jonojen takia, mutta no voi harmi, otettiin drop in - drop off -laiva alle ja keinuttiin Eiffel-tornille.


Tämän talon ullakkohuoneistossa vanhempi mieshenkilö hoiteli ranskalisella parvekkeella kasvavia kukkiaan. Vaatimattomasta asuinpaikasta oli näkymät Notre Damelle. Pieni kateuden poikanen ehkä vilahti mielessä... tosin meilläki on komeat maisemat Kuusamon tielle...

Ihastelimme jättimäistä tornia ja mussuteltiin jätskiä. Oli ihana istua vihreällä nurmikolla, voi kesä! Miinuspuolena tässä kesässä on se, että siitepölyallergia on hyökännyt, mutta onneksi Ranskassakin myydään lääkkeitä.

Siinä eräs kaunis syyllinen kutitukseen :)

Peksu ihan innoissaan Shakespearen kirjakaupassa.

Illalla lähdimme viettämään Kaisan synttäreitä Helena Petäjistön suosittelemaan ravintolaan. Emme tienneet odottaa muuta kuin, että paikasta saa "mutkatonta ruokaa ja siellä on aito pariisilainen tunnelma". Paikkaan todellakaan ei ollut globaalisaatio iskenyt ja oli helppo kuvitella, että paikka oli ollut samanlainen ainakin sata vuotta! Tarjoilijat olivat kiharaviiksisiä vanhoja miehiä, joilla oli valkoiset essut, pikkutakit ja valkoinen pyyhe käsivarrellaan. Paikan seinät olivat keltaista kaakelia, jossa oli sinisiä kukkia. Pöydät oli aseteltu kaikki toisiinsa kiinni seinän viereen niin, että pöydän taakse ei päässyt ilman, että tarjoilijaherrat tulivat siirtämään pöydän.

Ravintolan keskellä oli tarjoilijoiden pöytä, jossa he leikkelivät kanaa ja kasasivat annoksia. Naapuripöydässä syötiin raakaa jauhenlihaa ja sisäelin"kakkua", joka oli koristeltu kokonaisilla keitetyillä perunoilla ja kokonaisilla isoilla makkaroilla. Menu oli kokonaan ranskaksi, mutta onneksi saimme tarjoilijalta sen verran englanninkielistä palvelua, että meille tuli vähän perinteisemmät liha-annokset. Ruoka todella oli mutkatonta (mun mielestä aika mautonta) ja hintaa annoksille per naama juomineen tuli noin 50 euroa.

Ei jääty paikkaan jälkiruualle vaan lähdimme kotikadullamme sijaitsevaan viihtyisään pubiin ja tilasimme Kaisan synttäreiden kunniaksi shampanjapullon. Istuimme lämpimässä pimeässä yössä ulkona eri väristen kynttilälyhtyjen valaistessa hiljaista katua. Luulen, että Kaisan synttäripäivä oli ihan onnistunut.

10.4.09 Kaikille jotain

Aamu alkoi pariisilaisittain kevyellä croisant-aamiaisella lähikahvilassa. Superhyvää aamupalapaikkaa ei löytynyt, joten täytyy tunnustaa, kipaisimme hakemaan lisäravintoa supermarketista ennen kuin suuntasimme Montmartella sijaitsevaan Sacre-couer -kirkkoon.


Katolilaisten kuuluisa pyhättö sijaitsee Pariisin korkeimmalla paikalla ja maisemat olivat upeita. Tänään piti olla rankkasadetta säätiedotusten mukaan, mutta mitä vielä! Aurinko paistoi ja jälleen oli t-paitakeli. Kyllä kelpasi mennä Sacre-coueriin seuraamaan nunnakuoron laulamista pitkänperjantain aamuna. Pieni hinta kirkkoreissusta piti maksaa yli-innokkaiden afrikkalais-syntyisten kauppamiesten takia, sillä tummat miehet käytännössä pakottivat ostamaan rannenauhat, joita he lennosta alkoivat meidän käsiin punoa. "It's an african tradition!" Just joo.


Sacre-couerin jälkeen kävimme tsekkaamassa Moulin Rougen, Riemukaaren ja Champs-Elyseen. Pariisin pääostoskatu ei tehnyt kummoista vaikutusta sinällään, mutta kyllä sieltä Makelle jotain löytyi nimittäin Toytotan flagstore! Voi sitä riemua - IQ ! ;)




Päivä jatkui shoppailun merkeissä ja illalla hotellille saavuttuamme miljoona kakssataatuhatta askelta tuntui jaloissa. Päivä oli ollut antoisa. Kaikki olivat löytäneet jotain pientä ostosta ja sokerina pohjalla tytöt olivat onnistuneet näkemään Barbien 50-vee fashion show'n eräässä fancyssä tavaratalossa! Mm. Carl Lagerfeltin suunnittelemat barbien vaatteet! Tästä on hyvä jatkaa! :)

9.4.09 Voi kesä ja Pariisi!

Lähdimme matkaan aamulla puoli kuudelta noin kolmen tunnin yöunien jälkeen. Olimme olleet yötä Kantsussa ja nukkumaan päästiin junailun takia tosi myöhään. Tunnelmat aamulla eivät olleet niin innostuneet, kun väsymys painoi, mutta lentokentän ilmapiiri sai matkakuumeen nousemaan. Silti oli todellinen jymy-yllätys, minkä vaikutelman Pariisi teki! Olin epäillyt, että huikean Amerikan matkan jälkeen tämä kaupunki ei pysty yllättämään, mutta olin niin väärässä. Tadaa!


Täällä on täysi kesä! Vielä ilta kuudelta tarkeni t-paitasillaan ja nahkatakin raahaminen oli turhauttavaa. Omena- ja kirsikkapuut kukkivat ja on ihanan vehreää. Aurinko paistoi ja fiilis oli korkealla, koska maisemat on niin mahtavat! Kaisa oli ranskalaisella parvekkeella ottamassa meitä vastaan, kun saavuimme pari tuntia myöhemmin eri lennolla.




Hotelli sijaitsee hyvällä paikalla ja lähdimmekin shampanjan poksauttelun jälkeen syömään ja kaupunkia kiertämään. Ajatuksena oli mennä Seinelle risteilemään, mutta olimme myöhässä monien pysähdysten takia. No ehkä huomenna sitten. Kaupungin arkkitehtuuri on totaalisen hämmästyttävän suureellista, taiteellista ja kaunista. Kuvat puhukoot puolestaan.






Pyöräsysteemi vaikuttaa loistavalta. Parilla eurolla pyörän voi napata tuollaisesta telineestä alleen ja palauttaa sitten jonnekin eri puolelle kaupunkia ja saa rahansa takaisin. Tai jotenkin näin ymmärsimme homman toimivan. Hauskan näköistä oli myös, kun poliisit pitivät ratsiaa rullaluistimet jalassa! Matkaoppaan mukaan täällä on kilttejä poliiseja, jotka auttavat turistiparkoja mielellään ja sitten pahis-poliiseja, jotka pamputtavat turisteja mielellään. Nähtiin molempia, muttei kumpiakaan itse teossa...


London calling

Saatiin hullu päähänpisto lähteä Britneyn Circus-kiertueen keikalle Lontooseen. Olin käynyt kaupungissa pari kertaa aiemmin ollessani 15-vuotiaana kielikurssilla Eastbournessa ja niiltä ajoilta kaupungista ei ollut jäänyt mieleen mikään erityisen hieno kuva. Näköjään 27-vuotiaana arvostaa hieman eri asioita, sillä tämän kertainen matkamme oli -täydellinen- ja kaupunki näytti meille kyllä ehdottomasti parhaimmat puolensa.

Kuningattaren synttärit sattuivat oivallisesti reissullemme ja kuninkaallisia juhlallisuuksia oli kiva seurata. Näimmepä itse juhlakalunkin vilkuttamassa. Hornetit oli jo vähän ehkä liikaa?

Reissun parhaita paloja olivat ehdottomasti myös Mamma mia! -musikaali, jonka jälkeen olen ollut ehtymätön musikaalirakastaja :) Reissulta sai alkunsa legendaarinen Puuhka-aate, joka kehottaa nauttimaan elämästä eikä ottamaan sitä liian vakavasti... mutta aina voi tuomita tuntematta, niin puuhkatkin tekee ja onhan meillä Suomessa lääniä mihin lässähtää!


Puuhka.
Puuhkailua.

Puuhkin.